Sade ropisi puissa. Märkä metsä tuoksui. Tuuli sai oksat rapisemaan ja naksahtelemaan toisiaan vasten. Odotin. Olisi voinut poltella sätkän. Jos olisin polttanut.
Neljä miestä. Astuin esiin puun takaa. Nahkatakkini natisi. Näyttivät olevan yhtä kotonaan kuin strippari vanhainkodissa.
Nyökkäsin pakettia kohti. "Seurasiko teitä joku?" Kultarenkainen siilitukka naurahti, yritti tavoitella itsevarmuutta epäröinnille. "Joo, kuuluteltiin kaikille pitäjille."
Astuin eteenpäin ja painoin pistoolin miehen ohimolle. Tovereiden reaktio seurasi kuin teksti digisovittimessa, muutama sekunti jäljessä. Naamat kuin veromätkyjen jälkeen.
Uusin kysymyksen. "Ei, katottiin vielä pariin otteeseen, ei siellä kukaan tullu" siilitukka änkytti. Laskin pistoolin.
Ojensin hivenen kastuneen kirjekuoren. Ilmeeni ei kehottanut laskemaan fyrkkaa tällä paikalla. Taakseen vilkuillen miehet poistuivat. Pelko tuoksui.
Nostin pakaasin puriloille. Välillä lopetin ähkimisen ja kuuntelin. Menin vähän matkan päähän ja kävin makaamaan pistoolin kanssa. Sitten palasin taas kuormajuhdan osaan.
Tarkastin katoksen alla kumikankaan sisällön. Punaista tekstiä. Rosoinen, ruskea pinta. Muutkin romppeet olivat kunnossa.
Piilotin tavarat vähän matkan päähän.Viritin langat lähistölle ja kytkin peltipurkkeihin.
Sytytin kamiinan. Turvekömmätti alkoi pikkuhiljaa lämmetä, saatoin riisua märän nahkatakin. Liekkeihin voi uppoutua liian pitkäksi aikaa. Havahduttuani oli jo pimeä. Söin kuivalihaa ja -leipää. Sitten purin ja öljysin pistoolin.
Neljä miestä. Astuin esiin puun takaa. Nahkatakkini natisi. Näyttivät olevan yhtä kotonaan kuin strippari vanhainkodissa.
Nyökkäsin pakettia kohti. "Seurasiko teitä joku?" Kultarenkainen siilitukka naurahti, yritti tavoitella itsevarmuutta epäröinnille. "Joo, kuuluteltiin kaikille pitäjille."
Astuin eteenpäin ja painoin pistoolin miehen ohimolle. Tovereiden reaktio seurasi kuin teksti digisovittimessa, muutama sekunti jäljessä. Naamat kuin veromätkyjen jälkeen.
Uusin kysymyksen. "Ei, katottiin vielä pariin otteeseen, ei siellä kukaan tullu" siilitukka änkytti. Laskin pistoolin.
Ojensin hivenen kastuneen kirjekuoren. Ilmeeni ei kehottanut laskemaan fyrkkaa tällä paikalla. Taakseen vilkuillen miehet poistuivat. Pelko tuoksui.
Nostin pakaasin puriloille. Välillä lopetin ähkimisen ja kuuntelin. Menin vähän matkan päähän ja kävin makaamaan pistoolin kanssa. Sitten palasin taas kuormajuhdan osaan.
Tarkastin katoksen alla kumikankaan sisällön. Punaista tekstiä. Rosoinen, ruskea pinta. Muutkin romppeet olivat kunnossa.
Piilotin tavarat vähän matkan päähän.Viritin langat lähistölle ja kytkin peltipurkkeihin.
Sytytin kamiinan. Turvekömmätti alkoi pikkuhiljaa lämmetä, saatoin riisua märän nahkatakin. Liekkeihin voi uppoutua liian pitkäksi aikaa. Havahduttuani oli jo pimeä. Söin kuivalihaa ja -leipää. Sitten purin ja öljysin pistoolin.
Olin varmistanut etteivät hakupaikat johdattaisi tänne. Etteivät ne kartalla osoittaisi sievää ympyrää ja
huutaisi: "Se on täällä! Täällä!" Peltipurkkeja ne tuskin huomaisivat. Ehtisin luikahtaa pois. Tavaroiden löytäminen olisi epätodennäköistä. Silti piti varautua viivästykseen. Mutta olin tottunut odottamaan.
---
Katselin ympärilleni. Sadesäät pitivät ihmiset sisällä. Keltaiset vaatteet antoivat luvan liikkua vapaasti. Mittailin katseellani läheisen puiston puita. Kyllästyttyäni nousin pakettiautoon ja ajoin huoltoasemalle lounaalle. Ei onnistu täällä, mietin. Liikaa kaikkea. Maalla voisi onnistua. Olin katsonut paikan, kaunista. Ehkä portaat. Postilaatikko olisi paras, mutta sellaista ei ollut. Pirun internet.
Vaatisi tosin lisähankintoja. Lisää testausta, hiomista. Tili alkoi olla tyhjä. Grillikylkeä jauhaessani poliisipartio käveli sisään. Puolet olijoista vilkaisi näiden suuntaan, puolet ihan päinvastaiseen. Poistuessani selkää kutitti.
---
Kaksi kättä ja bläkkändekkeri. Niin pappa aina sanoi. Torxit irtosivat helposti vasta uusitusta portaikosta. Laatujälkeä. Nostelin palat yksi kerrallaan alle, työnsin kynät paikoilleen ja viritin johdot. Lopuksi asetin aikalaukaisimen. Piti porata reikä reunaan, ettei jäisi liian koholle. Lopputulos näytti siistiltä. Kuin ammattimiehellä.
Lähimökeillä ei ollut ketään. Sen olin tarkistanut. Miten varmistaa, että vaikka lapsi ei astuisi rappusille? Psykologiaa. Piti toimia omilla ehdoilla.
"Pennanen", äreä ääni vastasi. Selitin palvelijan sävyllä, että pitäisi tarkastaa sähkömittari. "Nytkö? Vasta perkelehän se uusittiin!" Anteeksipyydellen kerroin asennusvirheestä, mittari ei lähettänyt tietoja.
Sadatellen mies myöntyi, lopulta. Sotilaan pitää osata improvisoida. Rahakasta mikään ei säikäytä
enemmän kuin ylikallis sähkölasku. Kolmen vartin päästä harmaa laatuauto suhisi pihaan. Nopeuskamerat eivät olleet huolettaneet. Silmänalusista näki, että viime yö oli venähtänyt.
huutaisi: "Se on täällä! Täällä!" Peltipurkkeja ne tuskin huomaisivat. Ehtisin luikahtaa pois. Tavaroiden löytäminen olisi epätodennäköistä. Silti piti varautua viivästykseen. Mutta olin tottunut odottamaan.
---
Katselin ympärilleni. Sadesäät pitivät ihmiset sisällä. Keltaiset vaatteet antoivat luvan liikkua vapaasti. Mittailin katseellani läheisen puiston puita. Kyllästyttyäni nousin pakettiautoon ja ajoin huoltoasemalle lounaalle. Ei onnistu täällä, mietin. Liikaa kaikkea. Maalla voisi onnistua. Olin katsonut paikan, kaunista. Ehkä portaat. Postilaatikko olisi paras, mutta sellaista ei ollut. Pirun internet.
Vaatisi tosin lisähankintoja. Lisää testausta, hiomista. Tili alkoi olla tyhjä. Grillikylkeä jauhaessani poliisipartio käveli sisään. Puolet olijoista vilkaisi näiden suuntaan, puolet ihan päinvastaiseen. Poistuessani selkää kutitti.
---
Kaksi kättä ja bläkkändekkeri. Niin pappa aina sanoi. Torxit irtosivat helposti vasta uusitusta portaikosta. Laatujälkeä. Nostelin palat yksi kerrallaan alle, työnsin kynät paikoilleen ja viritin johdot. Lopuksi asetin aikalaukaisimen. Piti porata reikä reunaan, ettei jäisi liian koholle. Lopputulos näytti siistiltä. Kuin ammattimiehellä.
Lähimökeillä ei ollut ketään. Sen olin tarkistanut. Miten varmistaa, että vaikka lapsi ei astuisi rappusille? Psykologiaa. Piti toimia omilla ehdoilla.
"Pennanen", äreä ääni vastasi. Selitin palvelijan sävyllä, että pitäisi tarkastaa sähkömittari. "Nytkö? Vasta perkelehän se uusittiin!" Anteeksipyydellen kerroin asennusvirheestä, mittari ei lähettänyt tietoja.
Sadatellen mies myöntyi, lopulta. Sotilaan pitää osata improvisoida. Rahakasta mikään ei säikäytä
enemmän kuin ylikallis sähkölasku. Kolmen vartin päästä harmaa laatuauto suhisi pihaan. Nopeuskamerat eivät olleet huolettaneet. Silmänalusista näki, että viime yö oli venähtänyt.
"Saatana, mitä tohelointia. Vaivataan pikkujutulla lauantaina. Arvaa vaan teenkö valituksen!" mies kähisi harppoessaan verkkarisillaan ohitseni. Pidin suuni kiinni. Ilmoitin ottavani autosta vielä työkaluja, vastaukseksi sain epämääräistä jupinaa.
Laukaus. Osui vasemmalle alaselkään, toinen oikealle lapaan. Mies lennähti alas selälleen ja kierähti kyljelle.Varmistin, että mies oli tajuissaan. Taittelin auki valokuvan. Naurava, tummahiuksinen tyttö. Sisko. Työnsin sen lähelle, että näki ilman lasejaankin. Annoin upota tajuntaan. Sitten nousin ja ammuin ohimoon.
Inhimillistä. Ja eipä jäisi tunnistamaan.
Sisko. Oli palaamassa kaverinsa luota illalla, kun ajettiin nurin suojatiellä. Löi päänsä, makasi kolme viikkoa koomassa, ennen kuin lopulta kuoli. Äiti menetti hermonsa, alkoi ravata helluntalaisten piirissä ja sitten kaiken maailman ennustajilla. Isä meni baariin ja harvoin tuli takaisin. Hoki, että pitäs tappaa se mulkku. Yritti se kerran, otti kirveen mukaan. Joku oli soittanut poliisille, ne ampuivat. Isä sai kolme vuotta linnaa ja puolen vuoden kuntoutuksen, että oppisi kävelemään. Siitä äiti sekosi ihan täysin, rupesi näkemään enkeleitä. Minä tein töitä. Huusin sille eräänä iltana, että ole jonakin, ole äiti! Laittoivat suljetulle osastolle kun otti yliannostuksen.
Kuski jäi kiinni ratsiassa, verekseltään. Mittasivat kolme promillea. Eikä ollut ensimmäinen. Katsoivat humalan lieventäväksi asianhaaraksi, antoivat kolme kuukautta ehdollista, takuuta ja katkaisua vastaan vapaaksi. Kovat silmät.
Viritin loput auton alle. Kummastakin napsautin ampullin rikki. Puoli tuntia ehtiä valtatielle.
---
Merellä tuuli, laiva keinahteli. Päälakeen koski. Nojasin laitaan, kaivoin pistoolin taskustani. Ketään ei liikkunut kannella ihan lähellä. Vain tupakoijia. Keula-aalto ei hetkahtanut. Nojailin vielä hetken, vedin keuhkot täyteen. Vapauden tuuli.
*
Laukaus. Osui vasemmalle alaselkään, toinen oikealle lapaan. Mies lennähti alas selälleen ja kierähti kyljelle.Varmistin, että mies oli tajuissaan. Taittelin auki valokuvan. Naurava, tummahiuksinen tyttö. Sisko. Työnsin sen lähelle, että näki ilman lasejaankin. Annoin upota tajuntaan. Sitten nousin ja ammuin ohimoon.
Inhimillistä. Ja eipä jäisi tunnistamaan.
Sisko. Oli palaamassa kaverinsa luota illalla, kun ajettiin nurin suojatiellä. Löi päänsä, makasi kolme viikkoa koomassa, ennen kuin lopulta kuoli. Äiti menetti hermonsa, alkoi ravata helluntalaisten piirissä ja sitten kaiken maailman ennustajilla. Isä meni baariin ja harvoin tuli takaisin. Hoki, että pitäs tappaa se mulkku. Yritti se kerran, otti kirveen mukaan. Joku oli soittanut poliisille, ne ampuivat. Isä sai kolme vuotta linnaa ja puolen vuoden kuntoutuksen, että oppisi kävelemään. Siitä äiti sekosi ihan täysin, rupesi näkemään enkeleitä. Minä tein töitä. Huusin sille eräänä iltana, että ole jonakin, ole äiti! Laittoivat suljetulle osastolle kun otti yliannostuksen.
Kuski jäi kiinni ratsiassa, verekseltään. Mittasivat kolme promillea. Eikä ollut ensimmäinen. Katsoivat humalan lieventäväksi asianhaaraksi, antoivat kolme kuukautta ehdollista, takuuta ja katkaisua vastaan vapaaksi. Kovat silmät.
Viritin loput auton alle. Kummastakin napsautin ampullin rikki. Puoli tuntia ehtiä valtatielle.
---
Merellä tuuli, laiva keinahteli. Päälakeen koski. Nojasin laitaan, kaivoin pistoolin taskustani. Ketään ei liikkunut kannella ihan lähellä. Vain tupakoijia. Keula-aalto ei hetkahtanut. Nojailin vielä hetken, vedin keuhkot täyteen. Vapauden tuuli.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti